Viime kirjoituksen taisi huomata vain Päkäpää, kiitokset huomiosta! :-) Onhan tämä tauko ollut hieman pitkä, myönnetään.

Vaalit olivat ja menivät, ja kohdallani jäljelle jäi vain ihmetys. Olen aina pitänyt itseäni konservatiivisena, osin suvaitsemattomanakin. Jo hyvissä ajoin ennen vaaleja, alkoi takaraivossani kuitenkin sykkiä epävarmuus siitä, onko iso osa suomalaisista jopa minuakin suvaitsemattomampia. Mielestäni oma suvaitsemattomuuteni kuitenkin on pelkästään minun ongelmani, ei niiden jotka ovat erilaisia, joten mieleeni ei ikinä tulisi julistaa itseäni paremmaksi, kuin kukaan itselleni tuntematon ihminen. Suvaitsemattomuuteni kun ei ole heidän ongelmansa, vaan pelkästään minun, miksi siis kaataisin omia ongelmiani heidän päälleen.

Olen saanut onneksi tutustua erilaisiin ihmisiin. Tuttavapiiristäni kun löytyy eri uskontokuntien edustajia niin kuin uskonnottomiakin, sukujuuriltaan satojen vuosien takaa suomalaisia, kuin muissa maissakin syntyneitä. Suomessa ja ulkomailla asuvia, tummia ja vaaleitam homo- ja heteroseksuaaleja. Siviilipalveluksen ja asepalveluksen suorittaneita. Puoluekannaltaan Vihreitä, Kokoomuslaisia, Vasemmistoliittolaisia, Keskustalaisia, Demareita, jopa Kommunisteja, kuin myös politiikkaa täysin yhdentekevänä pitäviä. Äidinkieleltään suomea, ruotsia tai jotain muuta kieltä puhuvia. Kaupunkilaisia ja maalaisia, virkamiehiä, yksityisyrittäjiä, maanviljelijöitä, tehdastyöläisiä... Enkä ole päättänyt mikä elämäntapa on oikea. Tai mitkä juuret ihmiselle ovat ne oikeat. Onneksi. Olen ajatellut jokaista ihmisenä. Koska se on ainoa asia joka ulospäin näkyy. Myös siksi taannoinen vaalien ympärillä pyörinyt keskustelu on tuntunut kovin ristiriitaiselta.

Asiaan voisi mennä vaikka kuinka syvälle, tai takertua pikkuseikkoihin. Päällimmäisinä seikkoina olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että kun aletaan lokeroimaan ihmisiä eri "kasteihin", nousevat niskakarvani pystyyn. Onko niin, että emme hyväksy yhteiskuntaamme kuin niitä ulkomaalaisia, joista meille on hyötyä? Miksi meillä olisi oikeus edes tehdä näin? Kuinka sama ihminen voi olla sitä mieltä, että peruspäivärahan varassa elävä muualta tullut suurperhe käyttää järjestelmää hyväksi, kun taas suomalaiselle perheelle tuet eivät riitä elämiseen (nyt en siis ota tukien suuruuteen tms. kantaa, vain asenteisiin)? Onko käynnissä jokin kilpailu josta en vain ole kuullut, "kenellä menee huonoimmin"? Onko toisen "kastin" hyvinvointi pois jotenkin omasta elämänilostani? Absurdia, sanon minä.

Mukana vaaliuurnilla on ollut niitä, jotka todellakin jakavat ihmiset eri kasteihin. Kuitenkin mukana on ollut vielä enemmän niitä, jotka ovat mielestään antaneet hyvän näpäytyksen vanhoille poliitikoille, kuitenkaan tuntematta lainkaan arvomaailmaa, jota heidän äänensä saanut puolue edustaa. Näitä äänestäjiä on varmasti löytynyt useista eri puolueista. Tästä olen hyvin surullinen. Itse kun haluan varmistua tarkkaan, että ääntäni ei käytetä väärin. Toistaiseksi olen pettynyt ihmisiin. Toivon että voin jossain vaiheessa perua sanani, ja todistaa jälkikäteen tämänhetkisen ajatusmaailmani mustavalkoiseksi. Mutta pessimisti sisälläni koittaa yhä toipua. Onneksi eniten on ollut niitä, jotka ovat todennäköisesti pohtineet päätöstään omasta näkökulmastaan, vailla ennakkoluuloja. Tarkoitus kun ei ole muuttua täysin yhden aatteen maaksi, vaan ihmiset ovat erilaisia.

Yllätänpäs itseni ja kaikki muutkin lisäämällä piiitkästä aikaa merkinnän tänne.

Mitähän viime kirjautumisen jälkeen onkaan tapahtunut...

- 2 muuttoa

- 1 talon osto

- sisustusta

- monta IKEAssa käyntiä

- 4 hiihtoreissua tänä talvena

- lukematon määrä epäreiluja sattumuksia

- pieniä hermojen menetyksiä

- 1 poranterän katkeaminen

- hyviä ruokahetkiä

- lomareissuja

- ja kaikkea muuta kivaa...

Ollakseni rehellinen, suurin osa taisi olla ihan lähiaikojen tapahtumia, sillä lähimuistini on se ainoa joka toimii.

 

Sipecial

 

    Huhhahhei!

Enää viisi viikkoa loman alkuun! Pakko kyllä myöntää, että puhti alkaa olla jo vähissä ja mukavalta tuntuisi jäädä vaikka hetikin lomailemaan, mutta minkäs teet... Kaksi seuraavaa viikkoa vielä lienevät valtavan kiireisiä, koska suurin osa työporukasta on lomilla. No, meneepä aika nopeasti.

Viime viikolla olin yhtenä päivänä työreissulla Porissa, Reposaaren loma-asuntomessuilla. Mieskin lähti mukaan kun pummilla pääsi! ;-) Itse ehdin käydä sisällä kolmessa "mökissä", joista yksi oli sangen miellyttävä, yksi sangen kamala ja yksi siltä väliltä. Paras elementti taloissa oli varmastikin ikkunasta ulapalla näkyvät tuulimyllyt! Tuntui siltä, että jos olisi heittäytynyt sohvalle, olisi niitä voinut tuijotella ikuisuuden! Mukaan messuilta tarttui Alias -peli, jota sitten viikonloppuna testailtiinkin kavereiden kanssa.

Käytiin nimittäin pikaisella mökkireissulla Korpilahdella eilisillasta tähän aamuun. Kaveri perheineen oli varannut sen ja he olivat olleet jo torstaista lähtien rentoutumassa siellä. Me pääsimme työmenoista johtuen vasta eilen illalla matkaan, mutta tuo puolen vuorokaudenkin mökkeily ja jutustelu / saunominen / grillailu oli vallan ihanaa!

Muuten huomaa että meinaa pinna olla vähän kireällä. Hermostuin työkaverin lapsellisuuteen viime viikolla niin, että ei jaksaisi häntä lainkaan. Hulluinta on se, ettei asia josta kina lähti, ollut mikään merkittävä. Ilmeisesti olin vain kerännyt hermostuneisuutta pidempään ja se nyt vain laukesi. Ehkä joskus on parempi tuulettaa hieman ja ei kai muutenkaan aina tarvitse niin jatkuvissa väleissäkään olla jos ei vain jaksa?

Kun nähtävästi olen onnistunut saamaan kaikki tottumaan siihen, etten päivitä blogiani kovin usein, niin eipä apuakaan lomapaikan valinnassa paljoa tullut... ;-)

Mutta nyt tosiaan sain tehtyä jo varauksiakin. Matkalle lähdemme tuossa elokuun puolivälissä, ja ensimmäinen etappi on lentää Helsingistä Manchesteriin. Perillä otamme junan tai bussin, jolla siirrymme Liverpooliin, josta varasin hotelli kahdeksi yöksi. Kovasti olen selaillut kaikkia Liverpoolin nähtävyyksiä netistä, taitaa mennä kovin Beatles-painotteiseksi... Etenkin bussikiertoajelu "Magical Mystery Tour" vaikuttaisi näin ensikuulemalta aika hauskalta! Mutta vielä emme ole päätyneet sitä varaamaan. Pitänee pohtia, josko jossain vaiheessa tuosta innostuisi niin, että lähtisin tiedustelemaan löytyisikö kyseiselle ajankohdalle paikkoja...

Liverpoolista menemme laivalla Dubliniin, jossa olemme sitten neljä yötä hotellissa. Dublinissa ehkäpä voimme käydä jopa jossain pubissa. ;-) Takaisin lennämme Amsterdamin kautta, jossa saamme nauttia lentokenttäelämästä kokonaista viisi tuntia, mikäli kaikki koneet ovat ajallaan.

Nyt kun vihdoinkin lennot, hotellit ja laivaliput ynnä matkavakuutus (!!!) on saatu varattua, onkin käynnissä matkajärjestelyiden seuraava vaihe, eli matkaoppaiden tukuttainen lainaus kirjastosta. Olen ahminut eilisestä saakka kaikkia mahdollisia Englantia tai Irlantia koskevia opuksia. Mukavinta matkustelussa on nimittäin tuo matkaa edeltävä suunnitteluvaihe, josta todellakin otan kaiken ilon irti! Samalla kuitenkin miettien, että mitäköhän olen mahtanut unohtaa varata... Omatoimimatkailijaa kun ei ole matkatoimisto paimentamassa, vaan itse pitäisi pärjätä...

Jos jollakin on kokemuksia kyseisistä kohteista, niin kyllä vinkkejäkin saa antaa ja matkakertomuksia jakaa! Kauankohan innostus mahtaa kestää, kuitenkin vielä pitäisi odottaa kaksi kuukautta ennen kuin edes kesäloma alkaa....

Täällä taas! Johan menikin tovi viime kirjoituksesta, kannattaisi varmaankin vaihtaa salasana helpompaan, jotta muistaisi aina eikä vain kirkkaina päivinä! :-D Tässä välissä oli kaikki linkit ja muut tavaratkin karanneet blogin reunasta, mutta onneksi löytyivät takaisin. Mystistä kuitenkin tuollainen häviäminen.
Viimeajat olen kärsinyt mystisistä mahavaivoista. Ei tuo huhtikuun mahatauti oikein taida tasaantua, perjantaina on taas tiedossa lisää tutkimuksia. Toivottavasti kuitenkaan ei ole mitään vakavaa.
Muuten olen nauttinut kun taas on ollut lämmintä. Minun puolestani saa jatkua tällaisenaan, vaikka kesäloman alkuun onkin vielä yli kaksi kuukautta.
Antakaapa vinkkejä mikä olisi kiva paikka matkustaa lomaa viettämään tuossa ennen elokuun puolta väliä? Tuossa on pyöritelty milloin mitäkin paikkaa, mutta ei vielä olla päädytty tekemään mitään varauksia... Dublin, Firenze, Praha, Bukarest, Azorit, Samos, Santorini, Barcelona, Liverpool, Provence, Kroatia, Parga, Bukarest, Bratislava, Krakova, Jersey, Edinburgh, jne. jne.... ...auttakaa nyt vähän.....!!!

Ohhoh, kuinkas se aika nyt on taas mennyt niin nopeaan ettei ole ehtinyt kirjailemaan mitään...
Hupsista!

Viime viikon loppupuoli meni työreissussa merellä. Harmi vain ettei tuo välikorva ole vieläkään toipunut siitä, joten keinuminen vain sen kun jatkuu... Oli ihan kiva reissu muuten. Mutta täytynee tunnustaa että mun paikkani ei ole laivassa eikä lentokoneessa vaan jalat tiukasti maankamaralla!
Tällä viikolla olenkin neljä päivää reissussa, vuorossa messut. Pääosin porukka tosin on tuolla samaa kuin mitä laivallakin, eli varmaankin samat vitsit jatkuu...

Olen muuten taas tänäkin vuonna (ainakin näillä näkymin) kummipojan synttäreiden aikaan mökkimessuilla, joten josko, Omena, olette tuolla viikolla keskiviikkona tai torstaina kotosalla, niin saattaisin poiketa...? Kysyn näin varmasti hyvissä ajoin! ;-)

Tällä hetkellä on käsityöläisyyspuolella teon alla huovutettavat lapaset. Tein kolmet joululahjaksi ja nyt pitäisi sitten tehdä vielä yhdet kun tilattiin. Viime viikolla tein myös tilauksesta yhdet kolmivuotiaan kokoa olevat kynsikkäät. Mietinkin josko alkaisi ahertaa varastoon enemmänkin kaikkia noita ja menisi johonkin joulumyyjäisiin vaikka myymään niitä hamassa tulevaisuudessa. En tiedä jaksaisiko noita silti urakoida... Ja näillä langan hinnoilla olisi myös hankalaa saada siitä jäämään mitään välistä itselle. No, pohditaan.

Talvilomaan aikaa vielä kuusi viikkoa.....

Noh, oon nyt yrittänyt tehdä seuraavaa käsityötä, ja tässä siitä kuva...

tunnistaako kukaan mikä eläin mahtaa kyseessä olla....? Esim. se kohta kuusivuotiaan pojan äiti, mahtaako poika tunnistaa jos huhtikuussa tällainen ilmestyy...? Mitoitukseltaan tämä on sellaisen vajaan puoli metriä pitkä... Mut hankalaa oli kun ei ollut ohjeita.

    Heipä hei!

Laiskotti tuossa joulun aikaan -tai itseasiassa tein niin ahkerasti joululahjoja, etten ehtinyt kirjoitella tänne mitään. Joululahjoiksi tuli mm. kolmet huovutetut tumput, kahdet kynsikkäät ja kahdet ensipotkutossut, eli sellaiset kun vauvat makaa selällään ja potkii, tossut helisevät. Ainoana erona tässä tapauksessa on, että nämä ensipotkijat joille tossut menivät, sattuivat olemaan jo yli 30-vuotiaita... ;-) Lisäksi kuvitin viisi kauppakassia. Niiden saajille vinkkinä, että tusseissa neuvottiin että pitäisi kestää yli 60 asteen pesua. Sen näkee sitten kun pesee että pitikö paikkaansa. Harmi vain ettei tullut otettua yhtään kuvaa noista mistään tekeleistä.

No, eilen aloitin kivan käsityön, joka osoittautuikin vallan nopeaksi ja kivaksi. Tässä teille kuva juuri valmistuneesta Pampula-nallesta:

Olen aivan jäässä! En tiedä väsyttääkö vai onko ulkona todellakin niin kylmä ilma, että olen täysin horkassa! Eilen oli jo kylmä, mutta tänään vain jatkuu. Jo töissä oli kädet ihan jäässä eikä millään meinaa lämmetä kotonakaan. Toivottavasti en tule vain kipeäksi... Pitäisi kyllä varmaan käskeä tekemään jotain myös mun työhuoneen lämpötilalle joka yleisimmin vaihtelee välillä 18-19 astetta, joskus allekin....

Viime viikon olin lomalla ja tein mm. joulukierroksen kummilasten luona. Kävin myös jouluostoksilla ja mahtuipa mukaan yksi kulttuurielämyskin kun piipahdettiin Espoossa taidemuseossa katsastamassa Salvador Dalin näyttely. Mitään suuria riemunkiljahduksia ei kuitenkaan tuo näyttely tai museo paikkana aiheuttanut.

Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että viimeksi olen nähnyt Dalin taidetta Pariisissa, Montmartrella sijaitsevassa Espace Dali -museossa. Kyseinen museo sijaitsee luolassa, ja taustalla soi koko ajan Dalin puhe hypnoottisen musiikin tahdittamana. Tuolla museon kotisivulla kuuluisi olevan sama nauha pyörimässä myös jos käytte kuuntelemassa... Aivan uskomattoman hieno paikka, suosittelen kaikille Pariisin kävijöille.

Muita loistavia kohteita kyseisessä kaupungissa (joka -by the way- on suosikkini...) ovat koko Montmartren kaupunginosa itsessään ja siellä ehkä kirkkaimpina helminä kävely pitkin Rue Lepic -katua ohi vanhojen tuulimyllyjen ja kahvila Le Deux Moulins'n, jossa lempielokuvaani Amelieta on kuvattu. (Älkää kuitenkaan erehtykö menemään kyseiseen kahvilaan kahville, ei mikään loistelias paikka...) Katua pitkin pääsee lähelle Place du Tertren aukiota, joka on kyllä varsinainen turistirysä "taiteilijoineen", mutta pakko kokea! Ja itseasiassa mielestäni vallan viihtyisän tunnelman omaava paikka! Aukion lähellä on koko Pariisin maamerkki, Sacre Coeur, jonka edestä aukeavat mahtavat näkymät yli Pariisin. Montmartren kukkulalta voi laskeutua vielä viinitarhan ohi ja samalla näkee Au Lapin Agile yökerhon söpön rakennuksen.

Tässä siis esimerkkireitti jos haluaa tutustua nimenomaan turistien romanttiseen Pariisiin! Luulisin että nuo edellä mainitut paikat ovat paikallisen väestön mielestä juuri niitä turistirysiä joita kannattaa välttää. Mutta entä sitten, minä pidän niistä! Onko jollain lisää hyviä matkavinkkejä...? Niitä kun on niin kiva lukea lehdistäkin vaikkei matkustamaan pääsisikään!

Omenalle kiitokset loistavasta palkinnosta! Hyvä Tuomas palkinnon toi!